tyhjät sivut.

Mies tuijotti ovelasti ja omahyväisesti virnistellen tyhjää paperiarkkia edessään, mutta lopulta ei löytänyt sille sanaakaan. Hänen mielestään se oli täydellinen niin.

Vihdoin löytyi pieni paviaaniyhdyskunnan ylläpitämä kustantamo, joka osoitti halukkuutensa tuon pelkkää tyhjyyttä käsittelevän opuksen julkaisemiseen, mutta he eivät enää tavoittaneet miestä. Se oli vuosi 66. He ovat kaikki kuolleet nyt. Mies kuoli alkoholistina puliukkojen yömajassa ja paviaanit joko ammuttiin tai suljettiin häkkin ja kiusattiin sitten eläviltä. Paljon myöhemmin eräs vanhapiika lakaisi lattioita jossain pölyisessä, unohtuneessa loukossa ja löysi pinon tyhjiä papereita, mutta koska ne olivat vettyneet ja menneet kuprulleen ja niihin oli imeytynyt oksennusta, kaljaa ja kusta ja ne olivat homehtuneet nurkistaan ja haisivat ja näyttivät sekä levittävän että kehittävän uusia tauteja ja laittavan ruttoalltoja liikkeelle ja tuottavan muutakin pahaa, niin hän heitti ne roskiin ja ne katosivat tästä maailmasta tyhjyyteen, eivätkä ilmestyneet johonkin rinnakkaistodellisuuteen, sillä sellaisia ei ole olemassakaan.