Maisemakuvia Hämeenlinnasta.

Kapiaiset, mummot ja paholaiset. Nainen istuu puistossa ja kutoo piikkilangasta luurankomaisin sormin. Pojat kuuntelevat pienestä radiosta jääkiekkoa. Kaupunki hautuu hellepäivän tyhjänpäiväisessä odotuksessa. Viltillä pariskunta käärii kolmatta jointtiaan, luurankosorminen nainen kutoo ja kutoo, ei itsekkään tiedä mitä. Puiden lehvistöjen varjot niin vilvoittavat ja kauniit. Pojat kuuntelevat jääkiekkoa radiostaan ja heiluttavat välillä lippujaan lasittunein, fanaattisin silmin kuin jonkinlaiset koneistot, joita toisinaan nostetaan ylös joesta. Tuo joki on niin saastainen, siinä kelluu ruumiita ja paskaa ja kondomeita. Ylitän sen siltaa. Kaupunki hautuu tyhjänpäiviäsessä odotuksessaan, väreilevä kuumuus kaduilla jotka eivät johda minnekkään, siellä kävelee kopeita mummoja ja kapiaisia, ilmeettömiä naisia valtavissa aurinkolaseissa, jotka heijastavat koko taivaankannen ja heidän rintansa kaartuvat kuin sillat sen maiseman lävitse, luuranomaiset sormet kutovat piikkilankaa, katujen kaiuttimista kuuluu rätisevä jääkiekkoselostus, variksen poikanen on tiineenä ja rantojen kivikoilla lojuu raiskattujen jokisimpukoiden kuoria.