Mikä ilma! Välillä paistaa aurinko, sitten tuisku iskee sinuun taas ja kaikki peittyy valkoiseen miljooninen jääkiteiden piiskatessa silmänmuniasi kaikilta suunnilta. Pelloilla kulkee hurjia pyörteisiä lumipatsaita, jotka kirkuvat metsänrajassa puiden yläpuolella. Ne kulkevat lakkaamattomana jonona aukeiden poikki kuin riivatut olennot. Valon kirkkaus saa silmäsi valumaan vettä ja taivaalla auringon suunnalla pilvien reunat hohtavat niin ettet saata sitä katsoa. Taaimmaisena näkyy sininen taivas. Jos pysähdyt suojaisaan kohtaan paskahuussin takana niin tunnet miten aurinko lämmittää ihoasi ja jäisen lumen keskelle sulavat pälvet kimaltavat sulina ja kosteina, lupauksena kesästä; kohta sieltä puskee esille kaikkea merkillistä, katselet tätä aivastellen, järkyttyneenä ja epävarmana.