Kuolema asui ylläsi kerrostalojen vinteillä,
kuolema asui allasi kellareissa ja viemäreissä.
Nyt kuolema asuu sinussa.
Vain narusi on elävää, sen muisto.
Ja uneni

Haudallasi on kanervankukkia, äitisi ne toi.
Katselen kynttilää vesisateessa.
Pois vaeltaa mustiin pukeutunut väki mutkaista polkua.
Omenapuut olivat kukassa silloin!
ja satoi niin saatanasti.

Läpi vuodenaikojen hymnin kulkevat kuolleet kanssamme.
Muistoja kuin palanutta paperia.
Rapistuvia sanomalehtiä, hauraita koskea.


---------------<+OI=<(o)>=IO+>---------------------


Syvyyksien yrttimies


Maa on tehnyt sinusta meksikonpataa ja yrttimuhennosta.
"Minua ne eivät saa, olen liian ovela."
Poistun takaovesta kadotukseen.

Yö lankeaa, sädepistoolini on ruostunut pilalle.
Rukoilevat eläimet varjojen laitumilla.
Tähyilen maailmaa jota en ymmärrä.

Ja sinun sadasosasi ovat hyttysinä kimpussani.