Katkelma Raportista.

"...välistä jotkut minä-kuvistani väistämättäkin erehtyivät oman alueensa ulkopuolelle ja silloin niiden eksymyksellä ei ollut rajaa, ne saattoivat omaksua itselleen täysin vieraita käyttäytymistapoja ja aiheuttaa melkoista sekaannusta ennen kuin ne saatiin ohjatuksi takaisin tuttuun ympäristöönsä. Tapahtui kaikenlaisia irvokkuuksia, aloin vaikkapa kesken juhlaillallisen syömään patalappuja tai työntämään kynttilöitä peräaukkooni.
Joskus minä-kuvani piiloutuivat vaikkapa johonkin aivoista löytämäänsä luolaan ja niiden paikantamisessa ja ulos saamisessa kului aikaa - ne saattoivat myös karata aivojeni kartoittamattomille alueille, elellä siellä ja ilmestyä vain pimeyden turvin tekemään tihutöitään (suoranaista terroriakin ilmeni, sähkölinjoja tuhottiin ja sytyteltiin tulipaloja) ja tämä oli minulle itselleni aivan mahdotonta aikaa, sillä en voinut tehdä juuri muuta kuin maata hämärässä huoneessa tunnottomana ja toimettomana odotellen, että karkulaiset saataisiin kiinni ja korkeimman oikeuden eteen vastaamaan teoistaan.
Toisinaan minä-kuvani saattoi vain sulkeutua, ikään kuin koteloitua itseensä lopettaen kaiken yhteydenpidon ja kontaktit muihin. Tällainen minä-kuva tietysti välittömästi suljettiin tiukan saartorenkaan sisälle, sillä tuon tapainen täydellinen lukittautuminen ei luvannut hyvää ja sitä pidettiinkin eräissä piireissä jo ensiasteisen rikollisena. Toisaalta saartaminen oli varokeinona erittäinkin epätäydellinen, vaikka ainoa mihin voitiin ryhtyä - tietenkin "koteloitunut" persoona olisi saatettu tuhota (esimerkiksi sähköisillä ärsykkeillä tai kemikaaleilla), mutta jonkinlainen yhteenkuuluvuuden tunne esti tähän ryhtymästä ja toisaalta minä-kuvien koko yhteisä oli rajoiltaan niin hämärä, ettei varmuudella voinut mennä sanomaan mistä toinen persoona alkoi, mihin toinen päättyi ja kaikilla olikin jokin osa juuristaan samassa lähtökohdassa, ne ikään kuin imivät elämänsä energiaa samoista virtauksista. Jotkut persoonat taas olivat muita enempi kuin leluja, jonkun muun tiettyä tarkoitusta varten synnyttämiä, ehkä viestinviejän rooliin.
Yleensäkin nämä persoonat olivat vain ylemmän, hahmottoman tahon heikkoja ilmentymiä, eikä niitä tuhoamalla tietystikkään olisi saatu kuin sotkua aikaan oireilevan tahon menettäessä samalla välineensä viestiä itsestään, olkoonkin ettei niiden viestejä osattu kunnolla tulkita. Kaiken kukkuraksi koko taso jolla minä-kuvat toimivat oli jatkuvien muutosten alainen, sinällään vähäpätöinen ja vain heikko osa kokonaisvaltaisemmasta totuudesta sekin."